Ero sivun ”Wiki-tutkimus: Kulttuurialan uudet rahoitusmuodot” versioiden välillä
Taiteilijoiden asema suomessa -kappale |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
===Taiteilijan asemasta yhteiskunnassa=== |
===Taiteilijan asemasta yhteiskunnassa=== |
||
taiteilijan asemaa kuvataan seuraavasti: |
|||
:''Yhteiskuntajärjestelmämme ei tunnista taiteilijan työtä. Se tunnistaa ainoastaan palkkatyön ja yrittäjyyden, ei taiteilijuutta eikä taiteilijoita itseisarvona. Taiteilijat ovat työmarkkinoilla väliinputoajia, jotka joutuvat kamppailemaan myös byrokratian syövereissä. Eri viranomaiset tulkitsevat heidän työtään usein hyvin eri tavoin. Taiteilijoiden sosiaaliturva on koulutus huomioon ottaen yhteiskuntamme heikoimpia.'' |
:''Yhteiskuntajärjestelmämme ei tunnista taiteilijan työtä. Se tunnistaa ainoastaan palkkatyön ja yrittäjyyden, ei taiteilijuutta eikä taiteilijoita itseisarvona. Taiteilijat ovat työmarkkinoilla väliinputoajia, jotka joutuvat kamppailemaan myös byrokratian syövereissä. Eri viranomaiset tulkitsevat heidän työtään usein hyvin eri tavoin. Taiteilijoiden sosiaaliturva on koulutus huomioon ottaen yhteiskuntamme heikoimpia.'' |
||
Versio 29. marraskuuta 2011 kello 23.10
Avoin ryhmätutkimus kulttuurin rahoituksesta ja sen mahdollisuuksista
Osallistu avoimeen ryhmään kirjoittamalla nimimerkkisi Tutkimusryhmä -sivulle.
Taiteilijan asemasta yhteiskunnassa
- Yhteiskuntajärjestelmämme ei tunnista taiteilijan työtä. Se tunnistaa ainoastaan palkkatyön ja yrittäjyyden, ei taiteilijuutta eikä taiteilijoita itseisarvona. Taiteilijat ovat työmarkkinoilla väliinputoajia, jotka joutuvat kamppailemaan myös byrokratian syövereissä. Eri viranomaiset tulkitsevat heidän työtään usein hyvin eri tavoin. Taiteilijoiden sosiaaliturva on koulutus huomioon ottaen yhteiskuntamme heikoimpia.
- Tarja Cronbergin raportissa Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo, [1]
Taiteen rahoitus Suomessa
Taiteen ja kulttuurin rahoitus valtionbudjetista on vuonna 2011 noin 426 miljoonaa euroa ja siitä 48 % rahoitetaan veikkausvoittovaroilla. Taide- ja kulttuuribudjetista noin kaksikolmasosaa ohjataan kansallisille kulttuurilaitoksille ja kunnille lakisääteisinä valtionosuuksina ja -avustuksina. Vajaa kolmannes rahasta jaetaan harkinnanvaraisesti kulttuurin parissa toimiville yhteisöille. Suoria taiteilijoiden apurahoja jaetaan noin 3 % ( ≈ 12,78 miljoonaa) ohjataan apurahoina suoraan taiteilijoille. [2]
Taiteilijoiden työskentelyä on rahoitettu pitkään myös säätiöiden avustusten varassa. Cuporen (Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö) julkaisema Maarit Mannisen tutkimus säätiöiden jakamista rahoista kartoittaa yksityisen rahan osuutta taiteilijoiden tuesta ja julkaisussa kerrotaan säätiöiden lahjoitussummien suuruus taiteilijoiden apurahoina olleen vuonna 2001 noin 6,9 % säätiöiden jakamasta kokonaissummasta, joka oli yhteensä noin 230 miljoonaa euroa (6,9 % ≈ 15,87 miljoonaa euroa)[3].
Taiteen rahoituksen kansainvälinen vertailu on vaikeaa, koska Suomessa taiteilijat joutuvat yleensä maksamaan galleristille vuokraa näyttelytilasta. Siksi taiteen rahoitus ei aina mene taiteilijalle, vaan suoraan galleristille.
Viitteet
- ↑ http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Luova_kasvu_ja_taiteilijan_toimeentulo.html Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo; Selvittäjä Tarja Cronbergin raportti 25-08-2010.
- ↑ http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/rahoitus_ja_ohjaus/ Minedu -Opetus ja kulttuuriministeriön sivut
- ↑ http://www.cupore.fi/julkaisut_2.php Maarit Manninen 2005. Säätiöt Suomessa. Cuporen julkaisuja 7. ISBN 952-5573-08-7, ISSN 1795-1739. Toinen muuttamaton painos. Taulukko sivulla 50.